Miten mehiläishoito aloitetaan?

Espoon Hunajan hunajatuotteet

Lore

Miten mehiläishoito aloitetaan?

Mehiläishoidon aloittaminen kannattaa tehdä tässä järjestyksessä: tutustu pesien hoitoon käytännössä, käy peruskurssi, etsi sopiva tarhapaikka ja hoida rekisteröinnit. Hanki mehiläiset vasta, kun tiedät, miten huolehdit niistä ensimmäisen kesän ja talven aikana. Suomen Mehiläishoitajain Liitto suosittelee aloittajalle peruskurssia ja käytännön tarhaharjoittelua. [1]

Myös kaupungissa voi hoitaa mehiläisiä. Sopivuus ratkaistaan kuitenkin paikan, ympäristön käytön ja hoitojärjestelyjen perusteella. Pelkkä vapaa nurkka pihassa ei vielä kerro, sopiiko siihen mehiläispesä.

Mehiläishoidon aloittaminen alkaa käytännön harjoittelusta

Pesäkäynnillä selviää paljon sellaista, mitä pelkästä kirjasta on vaikea oppia. Miltä tuntuu työskennellä lentävien mehiläisten keskellä? Miten kehää käsitellään rauhallisesti? Mitä pesästä katsotaan ja miksi?

Hyvässä peruskoulutuksessa käsitellään mehiläisten biologiaa, tarhapaikan valintaa, vuodenkiertoa, hunajan käsittelyä sekä mehiläisten terveyttä. Teorian rinnalle kannattaa etsiä paikallinen yhdistys tai kokenut hoitaja, jolta saa apua myös ensimmäisen oman kesän aikana. [1, 2]

Suunnittele samalla, kuka hoitaa pesiä lomasi aikana. Mehiläisten hoitotarpeet eivät aina osu itselle sopivaan viikonloppuun.

Mitä välineitä aloittava mehiläishoitaja tarvitsee?

Alkuun tarvitaan mehiläisyhdyskunnan lisäksi pesäkalusto kehyksineen, suoja-asu ja kasvosuoja, käsineet, savutin sekä pesätaltta. Lisäksi tarvitaan ruokintavälineet ja suunnitelma hunajan käsittelyyn. Yhdistyksen kustannusesimerkki havainnollistaa, että menoja syntyy myös lisäosastoista, ruokinnasta ja sadonkäsittelyvälineistä. [3]

Pyydä ennen hankintoja kokonaislista kurssin opettajalta. Selvitä myös mahdollisuus lainata linkoa tai käyttää yhteisiä hunajankäsittelytiloja. Näin budjetin voi tehdä omien järjestelyjen perusteella.

Ensimmäisiä mehiläisiä ostaessa terveyshistoria on tärkeämpi kuin halpa hinta. Ruokavirasto suosittelee uuden tarhauksen perustajaa pyytämään myyjältä tutkimustodistuksen esikotelomädän varalta. Tauti voi levitä myös käytetyn kaluston välityksellä. [4]

Rekisteröinti koskee myös yhtä harrastuspesää

Mehiläistenpito ja pitopaikka on rekisteröitävä, vaikka pesiä olisi vain yksi ja hunaja tulisi omaan käyttöön. Ilmoitukset voi tehdä Ruokaviraston sähköisessä Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä tai lomakkeilla oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. [5]

Rekisteritiedot on pidettävä ajan tasalla. Pitopaikasta pidetään myös kirjaa: muun muassa pesämäärät, saapuvat ja lähtevät pesät sekä kuolleisuus kuuluvat kirjattaviin tietoihin. Rekisteröinti ei korvaa maanomistajan lupaa tai alueen käyttöön liittyviä ehtoja. [5, 6]

Hunajan tuottaminen pelkästään kotikäyttöön ei edellytä alkutuotannon rekisteröinti-ilmoitusta. Kaupalliseen tuotantoon ilmoitus sen sijaan tarvitaan oman kunnan elintarvikevalvontaan. Ennen myynnin aloittamista selvitä myös käsittelyä ja pakkausmerkintöjä koskevat vaatimukset. [7]

Kaupunkimehiläistarhaus vaatii huolellisen paikanvalinnan

Sovi sijoittamisesta maanomistajan kanssa. Taloyhtiön pihalle tai katolle suunniteltaessa asia on selvitettävä taloyhtiön kanssa etukäteen. Kaupungin yleiselle alueelle pesiä ei viedä omin päin: esimerkiksi Helsingissä alueen käyttö edellyttää kaupungin lupaa. Tarkista ajantasaiset ehdot kyseisen kunnan alueista vastaavalta taholta. [6, 8]

Tarhapaikan arvioinnissa kannattaa käydä läpi ainakin seuraavat asiat:

  • Lentosuunta: pesän suuaukko suunnataan pois kulkuväyliltä. Pensas tai aita voi ohjata lentoa ylöspäin.
  • Vesi: lähellä tarvitaan puhdasta vettä ja turvallinen laskeutumispaikka veden äärellä.
  • Olosuhteet: kuiva, tuulelta suojattu paikka ja hoitajalle helppo kulkuyhteys helpottavat hoitoa.
  • Ympäristö: huomioi leikkipaikat, oleskelualueet ja muu käyttö. Hoitajan yhteystietojen on hyvä olla näkyvillä. [6]

Selvitä tarvittavat etäisyydet paikkakohtaisesti kunnalta ja sijoitussopimuksesta. Katolle suunniteltaessa selvitä lisäksi turvallinen pääsy ja kaluston kuljetus: pesälle pitää päästä muulloinkin kuin hyvällä säällä.

Naapureille kannattaa kertoa suunnitelmasta ajoissa. Konkreettinen tieto pesän paikasta, hoitajasta ja yhteydenottotavasta auttaa käsittelemään kysymykset ennen pesien tuomista.

Parveiluun ja mehiläisten terveyteen varaudutaan etukäteen

Parveilu on mehiläisyhdyskunnan luontainen lisääntymistapa: emo ja osa työläisistä lähtevät pesästä etsimään uutta kotia. Kaupungissa parvi voi asettua esimerkiksi pihapuuhun tai hakeutua rakennukseen. Siksi parveilun ehkäisyä ja parven talteenottoa pitää opetella jo ennen oman tarhauksen aloittamista. [9]

Kaupunkiympäristössä suositaan rauhallisia mehiläiskantoja, mutta hyvä hoito ja parveilun seuranta ovat silti tarpeen. Sovi etukäteen, keneltä saat apua, jos omat taidot eivät riitä. [6]

Varroapunkki on mehiläisten ulkoloinen, joka heikentää yhdyskuntaa ja voi levittää virustauteja. Punkkimäärän seuranta ja torjunnan suunnittelu kuuluvat hoidon perusteisiin. Tässä aloitusoppaassa ei anneta hoitoannoksia: käytännön torjunta suunnitellaan ajantasaisen neuvonnan ja käytettävän valmisteen ohjeiden mukaan. [10]

Jos epäilet esikotelomätää, ilmoita epäilystä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Kyse on lakisääteisestä ilmoitusvelvollisuudesta. [4]

Pesä on hoidettava myös satokauden jälkeen

Ensimmäisen vuoden suunnitelmassa on oltava muutakin kuin hunajan korjuu. Harjoittelussa on opittava arvioimaan yhdyskunnan kehitystä, ravintotilannetta, terveyttä ja talvehtimisen edellytyksiä. Mehiläiset eivät vaivu talveksi horrokseen, vaan pysyvät pesässä talvipallona ja kuluttavat ravintoa. [2, 9]

Töiden ajankohdat sovitetaan paikalliseen säähän ja yhdyskunnan tilanteeseen. Etelä-Suomeen sopivaa kalenteria ei kannata käyttää sellaisenaan koko maassa. Ensimmäiselle kesälle järkevä tavoite on oppia hoitamaan pesää ja valmistaa yhdyskunta talveen; hunajasadosta ei kannata tehdä varmaa tulolaskelmaa.

Tarhamehiläiset ja luonnonvaraiset pölyttäjät ovat eri asia

Tarhamehiläisten lisääminen ei automaattisesti lisää luonnon monimuotoisuutta. Tarhatut ja luonnonvaraiset pölyttäjät voivat käyttää samoja kukkia, ja rajallisista ravintovaroista voi syntyä kilpailua. Vaikutukset riippuvat ympäristöstä ja pesätiheydestä; tutkimuksesta ei voi johtaa yhtä kaikille kaupungeille sopivaa pesämäärää. [11]

 

Lähteet

  1. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Mehiläistarhaus. Ei ilmoitettua julkaisuvuotta.
  2. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. SML:n Mehiläishoidon peruskurssi 2026. 2026. Lähteenä koulutuksen sisältö, ei avoinna oleva kurssi.
  3. Hunajahelsinki. Mehiläistarhauksen kustannuksista. Ei ilmoitettua julkaisuvuotta. Välineistön esimerkki, ei tämän kirjoituksen hintalupaus.
  4. Ruokavirasto. Esikotelomätä. Päivitetty 31.12.2025. Viranomaisohje ja säädösviitteet tarkistettu 10.11.2026.
  5. Ruokavirasto. Mehiläiset ja kimalaiset. Ei ilmoitettua päivitysvuotta. Rekisteröintiä koskeva viranomaisohje tarkistettu 10.11.2026.
  6. Stadin Tarhaajat ja Hunajafrendit / Kaupunkitarhaus. Periaatteet ja toimintatapamalli mehiläistenpidolle Helsingissä. Kaupungin kanssa laadittu toimintamalli, julkaistu 2020. Käytetty käytännön paikanvalinnan taustana; aluekohtaiset lupaehdot tarkistetaan kaupungilta.
  7. Ruokavirasto. Hunaja. Päivitetty 9.12.2024. Alkutuotannon rekisteröintiä koskeva ohje tarkistettu 10.11.2026.
  8. Helsingin kaupunki / Suomi.fi. Lupa yleisen alueen käyttöön. Päivitetty 21.10.2026. Tarkistettu 10.11.2026.
  9. Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Perustietoa mehiläisen elämästä. Ei ilmoitettua julkaisuvuotta.
  10. Ruokavirasto. Varroapunkki. Päivitetty 26.2.2024. Tarkistettu 10.11.2026.
  11. Oddie, M. A. Y. & Dahle, B. One for all and all for one: a review on the commonality of risk to honeybees and wild pollinators and the benefits of beekeepers in conservation. Frontiers in Bee Science, 2024. DOI: 10.3389/frbee.2024.1305679.

 

Tunnisteet:

ekologinen hunaja,kaupunkimehiläistarhaus,kennohunaja,mehiläishoidon aloittaminen,mehiläishoito,mehiläispesät

Jaa tämä:

Ostoskori

Ostoskori on tyhjä.